Ruotsinpyhtään Kisailijoiden Historiaa

Ruotsinpyhtään Kisailijoiden taru alkaa jo ennen Suomen valtion itsenäistymistä. Vuonna 1917 toukokuun 25 päivänä innokkaasti urheilua harrastavat asian tiimoilta kokoontuneet ruotsinkyläläiset päättivät valita toimikunnan selvittämään urheiluseuran perustamiseen liittyviä asioita. Toimikunta, Väinö Mäkinen, Emil Haapala, Toivo Remus, Väinö Kuusela ja Toivo Eerola, hankki mallisäännöt Inkeroisten Terholta ja sorvasi niistä seuran omat säännöt. Perustava kokous pidettiinkin jo 12.6.1917. Puheenjohtajaksi valittiin Verneri Haapala ja nimeksi tuli nimiehdotus ”Kisailijat”. Tuolloin anottiin ja hyväksyttiin seura jäseneksi SVUL:n Kymenlaakson piiriin. Uuden seuran alku ei kuitenkaan ollut helppo, olihan kansalaissota vielä käynnissä ja epävarmuus tulevaisuudesta painoi monen ihmisen arjessa.

1920-luvulla toimintaa pyrittiin piristämään Toivo Eerolan johdolla, joka onnistuikin hetkeksi, mutta ei kuitenkaan pysyvästi. Aika ei ollut vielä kypsä, vaikka vielä yritettiin piristyksen hakemista valitsemalla uusi puheenjohtaja Vilhart Kalliola.

1930-luvulla toiminta alkoi laajeta ja monipuolistua. Toivo Eerola valittiin jälleen puheenjohtajaksi. Aloitettiin Kansallisen Ruotsinpyhtään hiihdon järjestäminen ja pidettiin seuraottelu Hämeenkylän Pyrintöä vastaan hiihdossa ja yleisurheilussa.

 1933 puheenjohtajaksi valittiin Kirkonkylän opettaja Edmund Hapman, joka innokkaana urheilumiehenä alkoi innokkaasti johtaa Kisailijoiden toimintaa. Säännöt muutettiin vastaamaan SVUL:n mallisääntöjä ja toiminta laajeni koko pitäjän alueelle, joten seura rekisteröitiin virallisesti 30.11.1933 nimellä Ruotsinpyhtään Kisailijat r.y.

Uuden nimen myötä toiminta alkoi virkistyä ja koululaisetkin saivat urheilullista kasvatusta, niinpä yhä useampi innostui urheilemaan ja liikkumaan monipuolisesti eri lajeja kokeillen. Seuran ennätyksiä alettiin kirjata, hiihto ja urheilumerkki suorituksia kirjattiin, harrastettiin sisähyppyjä, maastojuoksua, 10-ottelua, pidettiin seuraotteluja Pyhtään seuroja ja Elimäen Vauhtia vastaan, osallistuttiin kansallisiin kilpailuihin ja aloitettiin painin harrastaminen Pohjanmaalta tulleen Otto Viinamäen johdolla sekä aloitettiin kuntoa kohottava suunnistuksen harrastaminen. Niin kuin koko maailmassa 1939 alkanut II maailmansota vaikutti lamaannuttavasti urheilun harrastamiseen pienessä kasvavassa seurassa. Moni lupaava urheilija antoi kaikkensa Isänmaalle ja selviytyneet alkoivat rakentaa sodan jälkeistä Suomea.

Sodan jälkeisinä vuosina Kisailijoiden toiminta piristyi hiljalleen ja harrastettiin jo perinteisiä lajeja kuten painia, yleisurheilua, hiihtoa ja uutena lajina pujottelua vuodesta 1940. Vuonna 1947 seura osallistui suurella joukolla suurkisoihin kantaen mukanaan uutta ommeltua Kisailijoiden lippua. Samana vuonna aloitettiin mm. Teutjärven ympärijuoksu, 30-vuotisjuhlien yhteydessä. Ympärijuoksua juostiin aluksi  Juhannusjuhlien yhteydessä.

1949 puheenjohtajaksi valittiin Pentti Haapala. Menestys oli suurta 1950 taitteessa varsinkin Väinö Lautamon Suomen mestaruudet yleisurheilussa ja painonnostossa toivat mainetta seuralle myös valtakunnallisesti.

Väinön menestys aikojen jälkeen, valopilkuksi nousi Heikki Hampaalan MM-edustus Åressa 1954, joka nosti pujottelu innostusta Huuhkajavuoren rinteillä. Muuten toiminta oli pienen seuran perustoimintaa, valtakunnallisesti katsottuna tähtiä ei syttynyt, mutta seurassa kuitenkin toimittiin ja harrastettiin urheilua.

1960-luvulla kilpailullista toimintaa yritettiin piristää valitsemalla puheenjohtajaksi Väinö Lautamo, mutta aika ei ollut vielä kypsä nousulle. Vuonna 1966 Pentti Haapala valittiin jälleen puheenjohtajaksi. Seura jatkoi toimintaansa, kuten monet muutkin pienet seurat, vetäen omissa ympyröissään tärkeää perusliikuntaa ja harrastaen monipuolisesti seuran lajivalikoimaa. Varmasti monet nuoret harrastivat urheilua, mutta kilpaurheiluun ei löytynyt riittävästi innostusta ja mahdollisuuksia. Seurasta löytyi kuitenkin monta kovaa penkkiurheilijaa, jotka kävivät katsomassa paikan päällä sekä televisiosta sen ajan urheilun tähtien edesottamuksia.

1977 Innokas urheilumies Opettaja Sakari Ranta valittiin Kisailijoiden puheenjohtajaksi. Toiminta jatkui Huuhkajavuorella pujottelun ja mäen kunnostuksen merkeissä. Yleisurheilun nousu oli ovella, olivathan suomalaiset menestyneet upeasti 70-luvun isoissa kisoissa Myrskylän Lasse Virénin johdolla.

1979 seuran puheenjohtajaksi valittiin ruotsinkyläläinen fanaattinen urheilumies Jorma Bottas, joka itsekin harrasti 1940–60 luvuilla innokkaasti urheilua. Aktiivinen tinkimätön ja periksi antamaton luonne ja innostuneisuus toi piristystä Kisailijoiden toimintaa, joka alkoi nousta yleisurheilussa Suomen urheilu taivaalle ja pujotteluun löytyi myös innokkaita toimijoita, hiihto ja painonnosto olivat hieman näiden varjossa, mutta nekin piristyivät huomattavasti. Toiminnan laajuus näkyi monien perheiden liittyessä toimintaan ja vastuu jakautui useamman kontolle. Lapset urheilivat, vanhemmat huolsivat, tekivät talkootyötä ja kävivät mitä moninaisimpia tuomari- ja ohjaajakursseja. Kun toimintaa oli runsaasti, löytyi myös paljon taloudellisia tukijoita.

Vuonna 1980 herätettiin henkiin perinteinen Teutjärven ympärijuoksu, josta muodostui yksi Itäisen Uudenmaan perinteisistä kevätjuoksuista. Aloitettiin punttisalitoiminta Ruotsinkylässä MMS talon alakerrassa 1982 ja tila peruskorjattiin 1985.

1980-90 luvuilla MM, EM ja SM tasolla menestyi, vielä tänäkin päivänä naisten kuulan Suomen ennätyksen 18,57 haltija, Kisailijoista pisimpään Suomen huipulla pysynyt Asta Ovaska o.s. Hovi, muita menestyneitä yleisurheilussa Reijo Bottas, Raimo Bottas, Hannu Petrell, Jaana Anttas, Satu Anttas, Jan Engberg. Painonnostossa menestyneitä olivat Risto Pesäkivi, Raimo Bottas, Rauno Partanen, Janne Pekkola sekä Sanna Ekström pujottelussa. 1990-luvulla buumi jatkui, mutta suuri osa lupaavista urheilijoista lopetti tai joutui lopettamaan, ennekuin pääsivät kansalliselle tasolle aikuisten sarjoissa, lukuun ottamatta Astaa ja Reijoa.

Hiihdon tason odotettiin nousevan, kun 1991 saatiin valtion avustuksella rakennettua viimein kuntorata Ruotsinkylään. Radan avasi itse hiihtäjä suuruus Kurikan jätti Juha Mieto keväällä 1991. Hiihdon suosio nousikin, mutta luonto hieman alkoi nakertaa lumiurheilun tilaa sekä kuntorata että Huuhkajavuoren rinteet kärsivät lumettomista talvista ja lyhyistä kausista. Niinpä 1995 päätettiin Huuhkajavuoren toiminta Kisailijoiden osalta lopettaa liikaa varoja ja talkootyötä vaativana. Pujottelujaoston aktiivit Unto Hämäläinen, Esa Hämäläinen, Vesa Ekström ja nuoremmat Harri Kaitavuori jatkoivat veteraanikisoihin päästyään kilpaurheilua lähinnä pitääkseen itsensä kunnossa ja vahvan kilpailuvietin omaavina myös halusivat verrata omaa kuntoa suhteessa ikäisiinsä harrastajiin. Nuoremmissa sarjoissa Katja Muranen ja lupaava juniori Minna Kaartinen jatkoivat pujottelua kilpailutasolla vielä muutaman vuoden kunnes muut asiat kuten opiskelu ja jalkapallo veivät mukanaan. Hiihdossa Kauko Kuningas, Ilkka Kuningas, Lasse Kantola, Katariina Tilli, Maija Tökkäri, Antti Tilli, Minna Majander, Sanni Salpamäki, Joonas Uutinen pyrkivät harrastuksissaan eteenpäin.

Kisailijoiden toiminnan pääpaino on ollut 1990- ja 2000-luvuilla yleisurheilussa, jossa vetäjät Mats Majanderin sittemmin Ilkka Mettälän johdolla ovat jatkaneet yleisurheilun perinteitä. Menestys, vuonna 1998 alkaneessa, valtakunnallisessa Vattenfall seuracupissa on osoitus, että yleisurheiluun on löytynyt riittävästi väkeä tekemään töitä ja kasaamaan joukkuetta. Samalla syntyi uusia nuoria urheilijoita, jotka 9-15 iässä saavuttivat jotkut jopa kansalliselle tasolle asti menestystä. Sanomalehdistä on voinut lukea menestyksestä ja nimiä mainitakseni Minna Majander, Jani Stengård, Tomi Stengård, Kenneth Majander, Kaj Kallström, Antti Tilli, Pekka Eskola, Reidar Udd, Kaisa Kirjola, Otto Uusnäkki, Santtu Mettälä, Antti Kirjola, Joonas Uutinen, Lea Liiri, Sanni Salpamäki, Laura Leppälä, Karoliina Leppälä, Martti Kirjola, Petteri Lassila

viime aikoina useasti lehdissä esiintyneet nimet kuten Sami Maamela, Alex Leinonen, Jerry Leinonen, Paula Lehto, Oona Björklund, Minna Mettälä, Eini Koskinen, Sabina Leppälä, Arttu Mettälä, Aleksandra Ekström, Tanja Peräkylä, Erika Ekström, Matti Pekkola, Janine Leppälä Ville Salpamäki, Kasimir Uutinen, Ville Pekkola, Miikka Suni, Mikael Excell, Viktor Kantele, Emmi Koskinen, Marjut Bottas, Aaron Bottas, Miisa-Maria Leinonen, Väinö Pekkola, Oliver Kantele, muita kentällä ja mukana olleita unohtamatta.

Vuonna 2001 seuran puheenjohtajaksi valittiin Raimo Bottas, näin 21 vuotta seuraa luotsannut Jorma Bottas sai hieman hengähtää, toki taustalla häärien ja hyviä vinkkejä jaellen seuraajalleen.

Ruotsinpyhtään Kisailijoiden tulevaisuus lepää vapaa-ehtoisten toimijoiden jaksamisen varassa. Toivottavasti vapaaehtoisia löytyy vetäjiksi lisää ja myös samalla vaihtuvuus säilyy, onhan se tulevaisuuden kannalta parempi, jos toiminta muuttuu ajan mukana eikä vedä entisaikojen taakkoja ja toimintatapoja mukanaan. Toisaalta sanotaan, että ongelmia ei voi ratkaista samalla tavalla kuin ne ovat syntyneet, joten uusia keinoja vapaaehtoistyöhön on löydyttävä. Onko ratkaisu palkalliset seuraihmiset, jotka tekevät ympärivuotisesti töitä seuran eteen vai voisiko urheiluseuratoimintaa harrastaa yhdessä naapuriseurojen kanssa yhteistyössä. Tulevaisuus asettaa aina kysymyksiä, johon voi löytyä monta oikeaa vastausta. Lähtökohdiltaan nyt elämme epävarmuuden aikaa, on kysymyksiä yhteiskunnan rakenteesta, kuntien rajoista, liikunnan painopisteistä, jotka kaikki vaikuttavat taloudellisesti urheiluseuran toimintaa ja mahdollisuuksiin toimia liikunnan saralla. Yksi on kuitenkin varmaa, vierivä kivi ei sammaloidu, liikunta auttaa eteenpäin elämässä.